Jostakin
syystä pari psykoanalyysikritiikkiäni pysyy luetuimpien blogitekstieni
joukossa. Siksi palaan tässä aiheeseen lyhyesti; olisin kuvitellut kiinnostuksen
freudilaisuuteen katoavan rivakammin.
 |
| www.terracognita.fi |
Olen
tiennyt, että Claes Andersson suhtautuu myötämielisesti psykoanalyysiin.
Suomen Kuvalehden (51–52/2016)
jutussa hän sai valita kenet tahansa
illallisseurakseen ja hän päätyi Freudiin. Siinä
ei sinänsä ole mitään kummallista. Minäkin olisin saattanut valita jonkun historiallisen henkilön, jonka teorioita
nykyaika ei ole kohdellut hyvin. Olisin
mieluusti oikaissut vaikkapa joitakin Darwinin omaksumia
perinnöllisyysteorioita.
Hassua
Anderssonin kuvitteellisessa Freud-tapaamisessa on se, että Andersson
antaa ymmärtää olevansa samaa mieltä Freudin kanssa, ja nimenomaan unientulkinnasta.
Freudilaiset unitulkintaspekulaatiothan ovat villinlennokkaita jopa
freudilaisessa mittakaavassa. Andersson kysyy: ”Eivätkö unet ole toinen lähde sisäisen maailmamme ymmärtämiseen?”
(Toinen lähde sisäisen maailman ymmärtämiseen
on Anderssonin mukaan psykoanalyyttinen vapaa
assosiaatio; täällä on perusteluita sille, miksi psykoanalyysi ei ole pätevä
tapa tutkia mieltä.) Myöhemmin jutussa Andersson kysyy Freudilta uudelleen: ”Tunnutte olevan sitä mieltä, että unemme
kertovat sisäisen maailmamme totuuksista,
jos vain osaamme kuunnella.”
Kuvitteellinen Freud
(eli Andersson) vastaa: ”Unien merkitystä itsetutkimuksemme kartuttamiseksi ei voi liikaa korostaa. Onkin
hämmästyttävää, miten vähätellen maailman
johtajat suhtautuvat uniin. Miten johtaja, joka ei ymmärrä itseään, voisi ymmärtää ketään toista?” Olisi
luonnollisesti hienoa, jos valtioiden
johto ymmärtäisi itseään ja/tai muita. Mutta freudilaisilla unitulkinnoilla ei siinä ole roolia. Tässä perässä on kaksi
sattumanvaraisesti Unien tulkinnasta
avautunutta sivua. Kummasta on kyse: Freudin vilkkaasta mielikuvituksesta vai
tieteellisesti pätevästä tutkimuksesta?
PS.
Tämä on kahdessadas blogimerkintäni. Suosituin tekstini koskee koulutettujen
naisten sinkkuongelmaa – joka lienee siis todellinen.
