Seuraavat väitteet on muokattu Adam Smithiltä noin 250
vuoden takaa, Moraalituntojen teoria -kirjasta. Pitävätkö ne paikkansa?
1) Kun olet nähnyt elokuvan tai taideteoksen niin monta kertaa,
ettet enää saa sen näkemisestä itse hauskuutta, saat silti mielihyvää sen
katsomisesta ystäväsi kanssa. Hänelle sillä on uutuudenviehätys ja yhdyt siihen
yllättyneisyyteen ja ihailuun, jonka teos herättää hänessä, mutta jota se ei
enää sinussa herätä. Näet teoksen siinä valossa, missä hän sen näkee pikemmin
kuin siinä, jossa sen itse näet. Yhteistunne hänen huvittuneisuuteensa
virkistää omaa huvittuneisuuttasi.
2) Kun jokin on vienyt mielenrauhasi, kannattaa nähdä ystäviä
tai ylipäätään ihmisiä. Sydämesi tyyntyy ja vakavoituu jo sinä hetkenä, kun
tapaat ystäväsi. Alat heti nähdä asian siinä valossa, missä hän tarkkailee
tilannettasi. Sama näkemys alkaa vaikuttaa sinunkin käsitykseesi, sillä
myötätunnon vaikutus on välitön. Tuttava taas suhtautuu tilanteeseesi
vähemmällä myötätunnolla kuin ystävä. Tuttavalle et voi kertoa kaikkia niitä
yksityiskohtia, joista avaudut ystävälle. Siksi käyttäydyt tuttavan seurassa
rauhallisemmin ja yrität pitää ajatuksesi niissä yleisissä linjoissa, joihin
hän on valmis kiinnittämään huomion. Vielä vähemmän myötätuntoa saadaan täysin
vierailta. Heidän keskuudessaan käyttäydytään sen vuoksi vieläkin
rauhallisemmin. Pyrit heikentämään tuntemuksesi sille tasolle, jonka kulloinkin
kysymyksessä olevan seuran voi olettaa omaksuvan. Tämä ei ole pelkästään
teeskentelyä: pelkän tuttavan läsnäolo rauhoittaa enemmän kuin ystävän läsnäolo
ja täysin vieraan enemmän kuin tuttavan.
3) Samassa yhteisössä elävillä ihmisillä on taipumus auttaa
toinen toisiaan ja tuntea myötätuntoa ja kiintymystä. Mutta vaikka yhteiskunnan
jäsenten kesken ei vallitsisikaan keskinäistä mieltymystä, yhteisö ei
välttämättä hajoaisi. Yhteisö voi säilyä ilman keskinäistä mieltymystä ja
kiintymystä sen johdosta, että ihmiset tietävät yhteisön hyödyt. Vaikka
kenelläkään ei olisi kiitollisuudenvelkaa tai minkäänlaista myötätuntoa toista
kohtaan, yhteisö voi voida hyvin palveluiden tiettyyn arvoon tapahtuvan
kaupallisen vaihtamisen tuloksena. Itsekkäät rahataloudelliset motiivit voivat
tuottaa yleistä hyötyä.
Tällainen yhteisö olisi tosin vähemmän onnellinen ja miellyttävä.
Ihmisellä on luontainen mieltymys yhteisölliseen elämään ja hän haluaa, että
ihmisten keskinäinen yhteisyys säilyy sen itsensä takia, riippumatta siitä,
saako hän itse siitä hyötyä. Yhteisön järjestäytynyt ja kukoistava tila
miellyttää ihmistä ja hän saa mielihyvää sen tarkkailemisesta.
PS. Ensimmäinen maininta lehdistössä Mustaa valkoisella
–kirjastani taisi olla Tiede-lehdessä 1/2015:
Evoluutiopsykologian tabuja murtanut Osmo Tammisalo tarttuu uusimmassa teoksessaan kysymykseen, johon hän ei uskalla vastata niin korskeasti kuin otsikko antaa ymmärtää. Tammisalo perkaa Tatu Vanhasen teoriaa älykkyydestä kansakuntien tuloerojen selittäjänä.
Lyhyt kommentti: Kyse ei tarkkaan ottaen ole siitä, etten
uskaltaisi vastata kysymykseen, vaan siitä, että olen vastannut siihen siinä
määrin kuin todistusaineistosta voidaan asiaa päätellä. En myöskään löydä
otsikosta korskeutta vaan pikemminkin maltillisuutta, kuten senkaltaisessa
aiheessa lienee paikallaan.
