keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Ihminen ja luonnonvalinta


Helsingin Sanomien lauantailiite (12.1.2013, s. 9) kirjoittaa Ihminen uusiksi -jutussaan:

”Luonnonvalinta ei meitä enää juuri muokkaa, koska suuri osa väestöstä elää lisääntymiskykyisiksi ja saa lapsia. Luonnonvalinnan raaka-ainetta on kuolema, eikä muutosten vaatimaa karsintaa ole tapahtunut enää tuhansiin vuosiin.”

Evoluutiota aiheuttavat tekijät – sattumasta luonnonvalintaan – toimivat kuitenkin kaikilla lajeilla, ihmiselläkin. Luonnonvalinta ei toki näy yhtä selkeästi kuin keräilijämenneisyydessämme, mutta ei sen voima suinkaan ole kadonnut. Valintaa tapahtuisi siinäkin tapauksessa, että kaikki ihmiset kuolisivat päivälleen yhtä vanhoina. Yksilöiden välillä kun on aina eroja lisääntymisessä, ja osa näistä eroista tulee jatkossakin olemaan perinnöllistä. (Perinnöllisyys on edellytys luonnonvalinnalle.) Joku on siis aina saava perinnöllisistä syistä enemmän lapsia kuin joku toinen. Tällä tavoin syntymäkin on luonnonvalinnan raaka-ainetta. Esimerkiksi parisataa vuotta sitten eläneistä ihmisistä yllättävän harvalla on nykyään eläviä jälkeläisiä. (Lisäksi on perusteltua ajatella, että nyky-ympäristössä tapahtuvat nopeat muutokset – esim. teknologian tuomat vaatimukset – tekevät valintapaineista erityisen voimakkaita, etenkin seksuaalivalinnan osalta. Tätä tosin on vaikea selvittää: luonnonvalinnan tutkiminen on väistämättä jälkiviisastelua.)

Syntymiseen liittyen tiedetään myös, että vaikkapa nykyisessä Isossa-Britanniassa miesten ja naisten lisääntymismenestyksien varianssien suhde on 1,06. Molemmilla sukupuolilla varianssit olivat myös välillä 1,6 ja 1,8. Nämä pienet lukemat tarkoittavat sitä, että sukupuolet lisääntyvät melko ”tasa-arvoisesti” ja että kummankaan sukupuolen joukossa ei ole superlisääntyjiä. Mutta tilanne on silti vielä kaukana luonnonvalinnan eliminoivasta, täysin tasaisesta lisääntymisestä. Maanviljelyä harjoittavalla kenialaisella kipsigis-heimolla luonnonvalinnalla on vielä enemmän raaka-ainetta: miesten varianssin suhde naisten varianssiin on jopa 14,93. Osa miehistä saa valtavasti lapsia, osa ei juuri lainkaan. (Brasilialaisilla xavante-keräilijöillä miesten varianssin suhde naisten varianssiin on pienempi: 3,36. Heillä kummankin sukupuolen sisäinen varianssi oli kuitenkin selvästi suurempaa kuin briteillä: miehillä 12,1 ja naisilla 3,6 (ks. Ihmisluontoa etsimässä –kirja, luku 11 Moraali on eturistiriitojen ratkaisemista).) Mitä enemmän tällaiset yksilöiden väliset lisääntymiserot johtuvat perinnöllisistä seikoista, sitä voimakkaampaa luonnonvalinta on. Ja tämä luonnollisesti vaihtelee ympäristöstä toiseen.