torstai 14. joulukuuta 2017

Millainen pilapiirros rikkoo lakia?

Tässä on noin kymmenen vuotta vanhoja lehtileikkeitä ja lyhyt ote syyttäjän päätöksestä. Tekstit koskevat piirtämiäni uskontokriittisiä pilakuvia ja niistä tehtyä tutkintapyyntöä, aiheena uskonrauhan rikkominen. (Kuvia löytyy muun muassa täältä.)

Yksi löytämistäni lehtijutuista on pastorin (nykyinen kenttäpiispa) mielipidekirjoitus, jossa hän yrittää käyttää natsikorttia. Tämänkaltainen vetoaminen Natsi-Saksaan sananvapauden rajoittamiseksi ei toimi. Hitlerin hallinto harjoitti propagandaa, mutta sitä ei suinkaan perusteltu tai puolusteltu sananvapaudella. On älytöntä rinnastaa Hitlerin totalitaristisen hallinnon propaganda ja uskontoja tai muita totalitaristisia hallitsemismuotoja vastaan esitetty satiiri.

Myös väite, että pilapiirrokset rikkoisivat uskonrauhaa, on valheellinen (ks. uskonrauhasta myös täältä). Mikään kuvissa ei estä tai häiritse uskonnon harjoittamista. Kuvat saattavat huvittamisen sijasta loukata (näyttelyn pilakuvissa tehtiin pilaa ateisteistakin), mutta oikeutta olla loukkaantumatta ei ole. Erityisen huvittava on papin kynästä tuleva ajatus, että satiirin käyttö on arveluttavaa sillä perusteella, että satiirin ei tarvitse olla totta. Näin uhmakasta itseironiaa en olisi sotilaspastoriltakaan odottanut. (Päätöslauselmassa oleva maininta kristinuskosta rauhanomaisena uskontona saattaa, ainakin historiallisesti katsottuna, olla vielä huvittavampi.)

Kyseinen pastori myös esittää, että jos joku kehottaisi juutalaisia tai muslimeita eroamaan yhdyskunnistaan, sitä pidettäisiin kiihottamisena kansanryhmää vastaan. Lausunnon yllyttämänä yllytän maailman muslimeita ja juutalaisia, tai itse asiassa minkä tahansa järjestäytyneen uskonnon jäseniä – pois lukien rationalistishumoristiset pastafarit – eroamaan yhdyskunnistaan. Maailma olisi parempi, jos järkiperäinen ja todisteisiin nojaava ajattelu saisi enemmän jalansijaa ja jos yhteisöllisyys ja henkisyys eivät tukeutuisi ihmisiä lokeroivaan huuhaaseen ja jos ihmiskunta ymmärtäisi, miten paljon pahaa uskonnot saavat aikaan, etenkin yhdistyneenä militarismiin.

(Ks. selityksiä uskonnolle täältä.)

tiistai 12. joulukuuta 2017

"Matikka on vaikeeta, mennään shoppailemaan!" ja muita vanhoja tekstejä

Löysin kansion välistä joitakin vanhoja tekstejäni. Laitan niistä ottamani kuvat tähän. Aiheena muun muassa nauru, raskauspahoinvointi, moraali ja sukupuolierot. 








maanantai 11. joulukuuta 2017

Mikä on pätevä todiste hoitotehosta?

Skepsiksen vuoden 2017 Huuhaa-palkinnon sai Suomen Energiahoitajat Oy. Yhtiö mainostaa hoitonsa ja koulutustensa ylivertaisuutta yli tuhannella tyytyväisellä asiakkaalla. Ihmisten tyytyväisyys tai heidän paranemiskertomuksensa eivät kuitenkaan ole päteviä todisteita hoidon tehokkuudesta.

Pätevä todiste edellyttää, että potilaat on jaettu satunnaisesti ryhmiin. Yhdelle ryhmälle annetaan hoitoa ja toinen ryhmä, niin sanottu verrokkiryhmä, jää ilman hoitoa. Näin voidaan arvioida, kuinka moni hoidetuista olisi parantunut itsestään. Usein perustetaan myös ryhmiä, jotka saavat jotakin toisenlaista hoitoa. Lisäksi hoitovaikutusten arvioija tulee pitää epätietoisena, minkälaista hoitoa potilas on saanut. Menetelmän tarkoitus on sulkea pois tutkijan piilevätkin ennakkoluulot. Pätevimmät todisteet saadaan kaksoissokkotutkimuksesta. Siinä potilaskaan ei tiedä, saiko hän hoitoa vai ei.

Lääketieteen menestys perustuu tällaisiin tiukkoihin vaatimuksiin. Vain satunnaistamisen ja puolueettomuuden avulla voidaan saada todenmukainen kuva hoitojen vaikutuksista. On harhaanjohtavaa mainostaa kykyä parantaa sairaita sillä, että joku on kokenut hoidon olevan hänelle hyödyksi. Apua kaipaava potilas saattaa pakonomaisesti turvautua hoitoon, vaikka sen takana ei olisi minkäänlaisia (myötätunnon ulkopuolisia) parantavia elementtejä.



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Seksuaalinen häirintä, miesten harhaluulot ja tuloerojen vaikutus parisuhteen pysyvyyteen

Tässä on kommenttejani kolmeen Helsingin Sanomissa vastikään olleeseen juttuun.

Puolisoiden tuloerot vaikuttavat parisuhteen pysyvyyteen

Helsingin Sanomien Elämä -sivuilla oli 28.10.2017 juttu perheiden rahankäytöstä. Artikkeli käsitteli lähinnä sitä, missä määrin rahat ovat puolisoiden kesken yhteisiä. Jutussa sanotaan:
Joskus kuulee väitettävän, että vaimon suuremmat tulot aiheuttavat helposti ongelmia parisuhteessa. Akatemiatutkija Marika Jalovaara Turun yliopistosta haluaa kumota tällaisen käsityksen. ”Tutkimusnäyttöä ei ole. Ihmeen sitkeästi elää vanha tarina, jonka mukaan miehen ansaitsema raha lisää perheen hyvinvointia ja onnellisuutta, mutta naisen ansaitsema raha aiheuttaakin konflikteja ja valtataistelua.”

En ole törmännyt Jalovaaran mainitsemaan tarinaan miehen ja naisen tulojen absoluuttisista vaikutuksista. Mutta puolisoiden tuloerojen ja avioerojen yhteydestä on olemassa tutkimusnäyttöä. Jalovaarakin toteaa perään, että eronneisuus on tilastollisesti suurempaa, mikäli naisen tulot ovat miehen tuloja suuremmat.

Kirjallisuuskatsauksen sijasta laitan tähän kolme nopealla haulla löytynyttä vastaavanlaista tutkimustulosta:
The higher the wife’s share in the couple’s income the higher the divorce risk.

...high earnings capacity increases the probability of marriage and decreases the probability of divorce for young men, but decreases the probability of marriage for young women... 

Canadian study found that divorce rates increase as married women’s income approaches that of their husbands, and accelerate further when women’s income surpasses that of their husbands. For each additional $1,000 increase in wives’ income, the chances of divorce increase 3 percent.

Ymmärtääkseni miehen ja naisen tuloerojen tilastollinen vaikutus tulee esiin, vaikka muita asiaan vaikuttavia muuttujia – ikä, sosioekonominen asema, koulutus – olisi vakioitu. Kiinnostuksella odotan, muuttuvatko länsimaat tässä suhteessa lähivuosina – ja mihin suuntaan.

- - -

Onko seksuaalinen häirintä vallan- vai seksinhalua?

Helsingin Sanomien Kulttuurisivujen Lauantaiesseessä 28.10.2017 käsiteltiin viime viikkoina esillä ollutta aihetta, seksuaalista ahdistelua/häirintää. Jutussa oli haastateltu sosiologi Hanna Vilkkaa, joka kertoi näkemyksiään siitä, miksi aihe on nyt pinnalla. Juttu loppuu seuraavasti:

Vilkka mainitsee myös globaalin henkisen poikkeustilan, jossa kaikesta pahasta on tullut arkipäivää. Pelon kautta saattaa tulla halu suojella itseään ja osoittaa, että on valta tehdä vielä jotain. ”Ja seksihän on kaikille yhteistä ja sen kautta on helppo haavoittaa ja osoittaa omaa paikkaansa.”

Selitys ontuu. Ihmiset toki haluavat suojella itseään ja paha on arkipäiväistä – ainakin lehtien sivuilla ja uutisissa –, mutta kyse tuskin on poikkeustilasta, varsinkaan sellaisesta, joka selittäisi seksuaalista ahdistelua. Koskaan tätä ennen emme ole eläneet näin inhimillistä ja väkivallatonta aikaa. Lisäksi se, että ylemmässä arvoasemassa olevat miehet syyllistyvät häirintään, ei ole todiste siitä, että häirinnässä olisi kyse vallan pönkittämisestä. Yhtä hyvin voi olla niin, että mies, jolla on valtaa, harrastaa häirintää, koska hän pystyy siihen. Tällaista selitystä puoltavia seikkoja on paljon. Hesarin juttukin toteaa, että ”Vilkan mukaan häirintää tapahtuu eniten hierarkkisilla aloilla, kuten hoiva- ja opetusaloilla”. Toki myös esimerkiksi persoonallisuuspiirteiden tarkastelun tulee olla mukana selityksessä; valta sellaisenaan ei selitä käyttäytymistä.

Seksuaalisessa häirinnässä käytetään valtaa, mutta vallankäyttö tai valtaanpääsy eivät siis yleensä ole motiiveina. Olen jopa kuullut väitettävän, että valtamotiivi –hypoteesi on naisvaltaisissa sosiaalitieteissä siksi suosittu, että naiset pystyvät miehiä helpommin samaistumaan ajatukseen seksin/seksuaalisuuden käyttämisestä oman sosioekonomisen aseman parantamiseksi. Tämä lienee kuitenkin kaukaa haettua. Osuvampi selitys saattaa olla se, että nainen ei koe ahdistelua/raiskausta seksiksi vaan nimenomaan väkivallaksi ja vallankäytöksi. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että teon motiivi olisi joku muu kuin seksuaalinen. Valta-asemassa olevat naiset eivät myös läheskään samassa määrin seksuaalisesti ahdistele alaisiaan. Lisäksi ahdistelijan siviilisääty – ovat useammin naimattomia – puoltaa seksuaalista motivaatiota, samoin kuin ahdistelun kohteen ikä/hedelmällisyys. (Ks. Buss&Malamuth 1996)

Hain joistakin kirjoistani (ks. oheinen kuva) tietoja kädellisserkuillamme tapahtuvasta ahdistelusta (sexual harassment ja coercion). Apinoilla kyse näyttää olevan lähinnä ylempiarvoisen koiraan aggressiivisesta seksuaalisuudesta, ei niinkään vallantavoittelusta, edes hierarkkisimmilla lajeilla. (Apinatutkijapiireissä harassment -termi saattoi alun perin tarkoittaa häirintää, jossa koiras pyrkii estämään kilpailevan koiraan parittelua; en tosin ole tästä varma.) Apinoilla seksuaalinen ahdistelu on yleisempää, jos naaraat ovat heikompia fyysisesti ja sosiaalisesti - esimerkiksi jos naarailla ei ole tapana tai taipumuksia muodostaa liittolaisuuksia dominoivaa koirasta vastaan. Viihdemaailmassa, josta tämänkertainen kohu alkoi, kilpailu rooleista on äärimmäisen ankaraa. Tämä luultavasti tekee liittolaisuuksien solmimisesta hankalaa, mikä, kuten muilla kädellisillä, saattaa altistaa ahdistelulle. (Joillakin kädellislajeilla tavataan myös raivoparitteluita [rage-induced copulation], jossa koiraan aggressio toteutuu parittelupyrkimyksinä riippumatta siitä, onko naaras kiimassa vai ei. Joillakin lajeilla taas erektion esitteleminen alempiarvoiselle koiraalle on melko yleistä.)

Ihmiskoiraissa ahdistelijoita on useammanlaisia. Osa ahdistelijoista saattaa olla statuskilpailusta syrjäytyneitä (ahdistelu luultavimmin haittaisi heidän vallantavoitteluaan) ja osa taas on korkeassa hierarkkisessa asemassa. Ja kaikkea siltä väliltä. Mutta valtaapitävät näyttävät olevan enemmistönä. Niin tai näin, veikkaan, että nyt Hollywoodista alkaneet tapahtumat muuttavat miesten tapoja pysyvämmin kuin aiemmat kohut. Ehkä sivutuotteena Hollywood-elokuvatkin vähitellen kohenevat. (Ks. raiskauksesta aiemmassa kirjoituksessani.)

Seksuaalinen ahdistelu on yksi lopputulema miesten ja naisten vastakkaisista seksuaalisista tavoitteista työpaikoilla. Siihen on mahdollista vaikuttaa lainsäädännöllä. Biologin silmin lait ovat olemassa nimenomaan tätä tarkoitusta varten: säätelemässä yksilöiden lisääntymispyrkimyksiä mutkikkaassa yhteisössä.

- - -

Miehet ylitulkitsevat naisen kiinnostusta

Ahdisteluun liittyen Helsingin Sanomien Tiede-sivuilla 9.11.2017 uutisoitiin miesten harhaluuloista (ks. kuva). Tutkijat selvittivät, missä määrin naisen ulkonäkö ja pukeutumisen viettelevyys kertoivat miesten mielestä siitä, kuinka kiinnostunut nainen oli seksistä. Tulokset eivät ole uusia tai yllättäviä: osalle miehistä pelkkä naisen kauneus oli vihje tämän kiinnostuksesta. On kuin kiihottuminen kauniista naisesta saisi osan miehistä projisoimaan omat tunteensa naisen tunteiksi. Nähdessään naisen minihameessa moni mies tuntuu ajattelevan, että ”tuo haluaa seksiä juuri nyt”.

Rakkauden evoluutio -kirjassani aihetta käsitellään pitkästi ja ilmiölle etsitään selityksiä. Miksi miehet ylitulkitsevat naisen kiinnostusta? Miksi ei-seksuaaliset vihjeet, esimerkiksi pelkkä ystävällisyys, nähdään seksuaalisen kiinnostuksen ilmaukseksi? (Tai miksi naiset vastaavasti alitulkitsevat miehen sitoutumisaikeita?)

Kysymys on haastava siksi, että suuri osa ihmislajin viime aikaisesta lisääntymisestä on luultavimmin tapahtunut sukupuolten väliseen työnjakoon perustuvissa yksiavioisissa parisuhteissa, joissa molemmat ovat investoineet jälkeläisten hyvinvointiin. Miten siis on mahdollista, että sukupuolet ovat niin erilaisia, intressitulkintojen lisäksi vaikkapa suhteessa kaupalliseen pornografiaan?

Riippumatta siitä, miten samanlaisia sukupuolten investoinnit perheeseen ovat tyypillisesti olleet, sukupuolet eroavat valtavasti siinä, mikä on pienin mahdollinen investointi: mies pystyy saamaan geeniperillisen nopeasta yhdynnästä lähes ilman kustannuksia. On mahdollista, että vaikka tällaisia tilaisuuksia ei miehillä evoluutioympäristössä juuri ollut, niihin tarttuminen, kun niitä tuli vastaan, lisäsi siinä määrin miesten kelpoisuutta, että miessukupuolelle kehittyi häirintään ja jopa raiskauksiin kannustava seksuaalipsykologia. Useimmille miehille jo ajatus kustannuksettomasta seksistä uusien hedelmällisten naisten kanssa on kiihottava. Vaikka vain yksi yllyke tuhannesta huipentuisi paritteluun, himon päätehtävä on paritteluun motivoiminen.


torstai 9. marraskuuta 2017

Miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen?

Tuoreen tutkimuksen mukaan usko yliluonnolliseen ei niinkään johdu intuitiivisuudesta tai muista kognitiivisista taipumuksista vaan lähinnä sosiaaliskulttuurisista ja kasvatuksellisista seikoista (Farias ym. 2017). Kyse olisi siis enemmän aivoja asuttavasta meemistä ja kulttuuriperimästä kuin primitiivisestä perstuntumasta. Asiassa saattaa toki olla huomattavasti kulttuurien välistä vaihtelua riippuen vaikkapa yhteiskunnan uskonnollisuudesta. (Artikkelissa mukana Riikka Möttönen Oxfordista.)

Artikkelin tiivistelmä:

According to the Intuitive Belief Hypothesis, supernatural belief relies heavily on intuitive thinking—and decreases when analytic thinking is engaged. After pointing out various limitations in prior attempts to support this Intuitive Belief Hypothesis, we test it across three new studies using a variety of paradigms, ranging from a pilgrimage field study to a neurostimulation experiment. In all three studies, we found no relationship between intuitive or analytical thinking and supernatural belief. We conclude that it is premature to explain belief in gods as ‘intuitive’, and that other factors, such as socio-cultural upbringing, are likely to play a greater role in the emergence and maintenance of supernatural belief than cognitive style.

Ja joitakin otteita:

Another possibility is that the Intuitive Belief Hypothesis is fundamentally wrong. Its key assumption that belief in the supernatural is the natural by-product of ordinary cognition does not easily explain the hundreds of millions of people who reject such beliefs. The related hypothesis that non-believers are able to cognitively inhibit the default tendency to believe is also unlikely from an evolutionary perspective, as it would require too much cognitive effort to continuously suppress supernatural ideas and attributions. In this respect, we should note that there are other recent failed experiments of the larger ‘naturalness of religion’ theory. For example, the idea that we are compelled to see supernatural agents because we possess an innate perceptual ‘hyperactive agency detection device’ has been tested and disconfirmed across various experiments.

How do supernatural beliefs arise? These are possibly the earliest kind of structured human beliefs as evidenced by archaeological findings of how dead bodies were carefully disposed of as early as the Neanderthals. There is ample evidence that supernatural beliefs play an important function in meaning-making, emotional compensation, and potentially in the modulation of physiological responses. They fulfill a need to predict and perceive the world, and to reduce uncertainty in the environment by generating ideas about the ultimate structure of the world and how to act in it. But this doesn’t necessarily imply that we are ‘born believers’ in the way we inevitably learn a language at an early age. What is actually suggested by the wealth of sociological, historical, and other data is that whether one has strong supernatural beliefs or none at all is primarily based on social and educational factors and not on core cognitive dispositions.

The very idea that belief is natural is historically rooted in an attempt by early modern scientists to find God in nature. Although the scientific methods we used have changed, some of the ideas keep coming back in different guises. Our studies here suggest that it is probably about time psychologists reconsider their understanding of belief as ‘natural’ or ‘intuitive’, and instead focus on cultural and social learning factors that give rise to supernatural ideas. Religious belief may be rooted in our society and culture (a sociocultural ‘meme’), rather than in some primitive gut intuition.


Farias, M. ym. (2017): Supernatural Belief Is Not Modulated by Intuitive Thinking Style or Cognitive Inhibition. Nature Scientific Reports 7, Article number: 15100.